Kirjansa ”Lapsuus ja nuoruus nykyaikana – kasvatuksen mielekkyydestä ja mielettömyydestä” esipuheessa Mathias Wais kirjoittaa:
”Kuudentoista kasvatusneuvontavuoden aikana olen päätynyt siihen käsitykseen, että lapsuutta sekä yli- että aliarvioidaan: korostetaan liikaa sen kausaalista merkitystä ihmisen myöhemmän aikuisiän elämälle sekä hyvän kasvatuksen mahdollisuuksia, ja liian vähän sitä, että lapsuudella on oma laatunsa ja omat lakinsa. Tämän ikäkauden ainutlaatuisuuden näkeminen sille kuuluvalla tavalla vaatii mielestäni kasvatuksemme taustalla vaikuttavien suhtautumistapojen, motiivien ja lapsuuteen liittyvien mielikuvien yksilöllistä tarkastelua.
Käsitykseni kasvatuksesta on avoin. Aikuisen läsnäolo kasvatustilanteessa näyttää minusta tällä hetkellä tärkeämmältä kuin menetelmät.
Kirjan esimerkit ovat tyypitettyjä ja kulloinkin konkreettisista neuvontapauksista yhdistettyjä. Olen tietoinen siitä, etteivät tyypitykset ja yleistykset kuvaa koskaan tyhjentävästi yksittäistapausta, eivätkä näin ollen tee sille täyttä oikeutta, vaan suotuisassa tapauksessa voivat vain toimia uusien näköalojen avaajina.”