Oli kaunista miten suomalaiset tunnistivat Snellmanin päivänä maisen elämänsä päättäneessä Mauno Koivistossa sellaisia inhimillisiä ja Suomen kohtaloon liittyviä presidentillisiä arvoja, joita voi täydellä syyllä kunnioittaa. Jotain perisuomalaista nousi hetkeksi näkyviin.
Tämän lehden aloittaa suomessakin useasti vierailleen Arthur Zajoncin laaja haastattelu. Aiheena on meditaatio, ja hän kertoo siitä yhteydessä omaan elämänkaareensa. Arvostan sitä, kuinka meditaation teemoista puhuessaan Arthur Zajonc pysyy koko ajan ”ihmisen alueella”, oman elämänkokemuksensa lämmöllä avaten näitä tärkeitä aihepiirejä.
Hän on koettanut mm. yliopistojen piirissä järjestää meditatiivista toimintaa, jossa ihminen voi saada tukea ja vastauksia kysymyksiinsä, ettei tarvitsisi olla meditaation suhteen niin yksin, kuin hän on joutunut nuoruudessaan olemaan; sehän ei ole sitä vapautta, jonka meditaatioon muutoin tulee liittyä.
Tällaista kommunikoivaa meditaatiokulttuuria tarvitaan. Sitä edustaa Goetheanumissa Sveitsissä 7.–9.7.2017 järjestettävä Living Connections -tapahtuma.
Aihetta jatkaa hienolla tavalla Jeremy Qvick kirjoittaessaan hartauden ja kunnioituksen polusta. Tällainen totuuteen ja tietoon kohdistuva perusasenne on Rudolf Steinerin mukaan edellytys hengentieteen opiskelulle ylipäätään. Voi Jeremyn tavoin kysyä, miten erilaista elämämme olisikaan, jos tämä ehto toteutuisi. – Samoin pitää jatkuvasti nähdä Steinerin antamien ns. oheisharjoitusten merkitys. Kuinka esim. keskustelun laatu muuttuu, jos ajattelussa ollaan tietoisia ajatuksesta toiseen siirtymisestä, jos tunteessa elää myönteinen luottamus ja tahdossa ennakkoluuloton avoimuus.
On hyvä varmaan aika-ajoin iltaisin tutkistella itseään, missä määrin päivän aikana tällaiset laadut ovat omassa mielessä vallinneet.
Mieltä lämmittävä kuvaus hyvien ja kestävien arvojen toteutumisesta käytännön elämässä vaatteiden valmistuksessa jo yli 35 vuoden aikana on Ruskovilla Oy:n tarina. Sen kertovat Ruskovillan perustajat Anneli Wahlsten ja Mauno Mattsson. He toteavat elämäntyötään taaksepäin katsoen tuntevansa, että he ovat syntyneet tätä tehtävää varten.
Vaatteiden suhteen ollaan jo siirtymässä laajemminkin halvoista kertakäyttötuotteista kohti laadukkaampia, kestävämpiä ja terveellisempiä asusteita ja niiden kierrätystä. Maapallon vesi- ym. resurssit eivät riitäkään nykyisiin puuvillan tuotantomääriin. – Silti suurin osa Suomessakin myytävistä vaatteista tehdään Bangladeshissä, jossa palkat voivat olla kaksi euroa päivässä ja jossa neljä vuotta sitten yli tuhat työntekijää kuoli vaatetehtaan sortuessa.
Joseph Beuys oli antroposofiasta ammentava taiteilija, jonka uudenlainen sosiaalinen taide antoi virikkeitä ja energisoi ihmisiä kokonaisvaltaisella alkemiallaan. Beuys sanoo: ”Taide on kädet, jotka uudelleenmuovailevat saven – maailman. Taide ei ole sisäänpäin suuntautuva liike, vaan teko, aktio. Taideteos on uuden järjestyksen luomista, jossa jokainen voi olla taiteilija.” Beuysin EMMA-museon näyttelystä kertoo vaikutelmiaan Laura Krook.
Eläinradan 12 voiman dynaamisesta kokonaisuudesta inspiroituneet Sari Komulainen ja Terhi Takanen harjoittavat myös omanlaistaan alkemiaa tekemällä tietoiseksi tämän 12-prinsiipin kokemista itsessä ja suhteessa toisiin ihmisiin ja tilanteisiin. Näitä periaatteita sovelletaan nyt mm. siivouksessa. Ja Beuysin tapaan he toteavat: ”Vapautta on toteuttaa henkisiä ideoita.”
Valtiollinen Suomi täyttää vasta 100 vuotta, mutta kansakunnaksi se on muotoutunut vuosituhanten kuluessa. Suomalaisten henkistä historiaa tarkastelevan sarjansa ensimmäisessä osassa Harrie Salman esittelee uusimman geneettisen tutkimuksen sekä kielentutkimuksen avaamia näkymiä varhaishistoriaamme. Artikkeli vaatii paneutumista mutta antaa myös kuvan siitä, miltä suunnilta Suomea on eri aikoina asutettu, kuinka nykyinen kansankokonaisuus on koostunut. – Mutta ei vain tätä, vaan Harrie Salman nivoo kuvaan mukaan niitä henkisen tutkimuksen tuloksia, jotka saksalainen Andreas Delor on kuuden viime vuoden aikana koostanut kahdeksanosaiseksi, 3900-sivuiseksi kirjasarjaksi, joka käsittelee Atlantista ja Lemuriaa sekä näiden muinaisten mannerten hävitessä tapahtuneita muuttoliikkeitä. (Atlantista käsitteli myös Topias Aalto viime numerossamme.)
Andreas Delor on vuosikymmeniä tutkinut kaikkea Atlantista ja Lemuriaa antroposofiselta ja muulta henkiseltä kannalta sekä luonnontieteelliseltä kannalta käsittelevää. – Kirjasarjan yhtenä lähtökohtana on antroposofin ja geologin Dagmar Bossen 2009 ilmestynyt kirja, ”Ihmisen ja Maan yhteinen evoluutio” (ei suom.), jossa Bosse koettaa sovittaa yhteen nykytieteen ja Rudolf Steinerin tuoman hengentieteen näkemyksiä. Uutta henkistä tutkimusta edustavat luonnonhenkikirjoistaan Suomessakin tunnettu Verena Staël von Holstein sekä anonyymisti nimellä Hilo de Plato esiintyvä steinerkoulunopettaja, molemmat Saksasta, sekä sveitsiläinen selvänäkijä Pascale Aeby.
Suomalaisten kannalta on kiinnostavaa – ja todella myös ennakkoluulottomuutta ja kaikkia muitakin hyveitä vaativaa –, että näissä tutkimuksissa meille kotoiset nimet Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ilmenevät kolmeksi enkelien piiristä ihmisten tasolle jättäytyneeksi korkeaksi olennoksi, joiden inkarnaatiot tai inkorporaatiot näyttäisivät muodostavan huomattavan kaaren läpi varhaisen ihmiskunnan historian.
Sanomattakin on selvää, että tässä on tarkoitus esitellä näitä tutkimuksia eikä väittää mitään niiden totuusarvosta (mihin omat kykyni eivät riittäisikään).
Suomalaista menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuuttakin hahmottaa Anne Paalon kokoava artikkeli Tapio Kaitaharjun (1923–2004) henkisestä perinnöstä. Kaitaharju oli moraalinen ja harkitseva henkisen tutkija, joka muotoili sanottavansa selkeiksi ajatuksiksi.
Hän käyttää henkisestä ilmaisuja ’energiat’ ja ’värähtelyt’; mutta on huomattava, että useimmat henkisen ilmaisut ovat alkuaan fyysisestä maailmasta peräisin. Kun puhutaan ’astraaliruumiista’, niin sana on kokoon kyhätty saatavilla olevista aineksista, enkä ihmettele jos siihen ensi kertaa törmäävä pitää sitä sanahirviönä. Sanat on sielussa henkistettävä.
Lopuksi toivon, että voimme kaikki yhtyä Ukko-Kolilla 24.6. esille tuotavaan luontorauhan julistukseen (ks. s. 33).
4.6.2017
Pentti Aaltonen