Takojan Etusivu 4/2018

 

Syventymisen aika

 

Kuinka paljon elämässämme on asioita, joita käytämme hyödyksi tietämättä niistä syvemmin juurikaan? – Mausteet ja yrtit sekä rohdokset ovat saatelleet kansojen ja heimojen kehitystä tuoden kehitysvaiheen ja maantieteellisen sijainnin edellyttämiä laatuja fyysis-eteeristä tietä ihmisen hyväksi. Näin joulun aikaan voimme niistä erityisesti nauttia ja saada makujen ja tuoksujen kautta sitä valoa ja väriä, jota ulkoisesta maailmasta puuttuu. Riia Saari on jälleen koonnut keitoksen, tällä kertaa siis mausteisiin ja yrtteihin liittyvien henkisten olentojen kertomasta, Verena Staël von Holsteinin tulkitsemana ja Flensburger Heften Wolfgang Weirauchin kysymyksiin perustuen.

Iso hatunnosto riippumattomalle pohjoissaksalaiselle Flensburger Heftelle, joka yli 35 vuoden ja 181 kirjan kokoisen ”Heften” ynnä 53 julkaisemansa kirjan jälkeen lopettaa toimintansa. Lähinnä juuri Wolfgang Weirauchin tekemien perusteellisten haastattelujen avulla FH on kartoittanut lukemattomia nykyajan aihealueita haastatellen sekä antroposofisia että tarvittaessa muita alojensa asian­tuntijoita. Valtava määrä intelligenssiä on mikaelisesti näin kartoitettu nykyajan ytimessä, myös esimerkiksi maailmanpolitiikan tilanteita, Lähi-Itää ym.

 

Joulun ja uudenvuoden tienoot ovat hyvää aikaa katsahtaa Suomen menneisyyteen. Suomalaisten muinaisusko on Uno Harvan klassikkoteos vuodelta 1949. Siitä kirjoittaa Ari Harmanen. Pappina aloittanut Harva päätyi vertailevan uskontotutkimuksen ja sosiologian pariin. Vaikka hänestä tuli henkiseen epäilevästi suhtautuva empiirinen rationalisti, hänen laajat tutkimusretkensä ja mittava kirjallinen tuotantonsa toivat paljon tietoa suomensukuisten kansojen käsityksistä ja maailmankuvasta. Materialistisesti konkretisoituna vanhat käsitykset ehkä vaikuttavat naiiveilta ja alkeellisilta, mutta jos etsii niistä henkisiä kuvia, imaginaatioita, voi niiden kautta avautua arkkityyppisiä ikkunoita toisiin maailmoihin.

Määrällisesti pieni mutta antroposofiasta ammentaville tärkeä palanen suomalaista historiaa – josta tiedetään harmillisen vähän – on antroposofisen toiminnan tulo Suomeen. Esa Ristilä piti vaasalaisen antroposofisen Parsifal-ryhmän 100-vuotisjuhlassa lokakuussa aiheesta esitelmän, jonka hän on muokannut artikkeliksi.

Kiintoisa välähdys Suomen luonnon sofiaaniseen laatuun saadaan Harrie Salmanin artikkelissa, joka kuvaa Rudolf Steinerinkin korkealle arvostaman venäläisen uskonnonfilosofin Vladimir Solovjovin kokemuksia Suomessa 1800-luvun lopulla. Ne Solovjov on pukenut tunnevoimaisten, kirkkaiden runojen muotoon. Oman lisänsä tuovat samoilla seuduilla asuvan suomalaisen vahvat Sofia-runot.

 

Sanassa antroposofia on tosiaan tuo henkiseen ja sielulliseen viisauteen viittaava sofia-sana. Rudolf Steinerin mukaan antroposofia pelkkänä teoriana on huonompi kuin moni muu teoria. Kirjanoppineisuutena siitä voi tulla negatiivisesti sävyttynyt, maailmassa ja jopa toisissa antroposofiaa viljelevissä lähinnä kielteistä näkevä traumaattinen oppi. Nykyinen aika kutsuu tuomaan maailmassa vaikuttavaksi sydämen ajatteluun ja feminiinisiin sekä eettisiin laatuihin viittaavan sofiaanisuuden.

Dynaaminen ja mahdollisuuksia näkevä on Gerald Häfnerin asenne Henri Murron tekemässä haastattelussa, jossa katsahdetaan tämänhetkiseen maailman tilaan ja kansalaisyhteiskunnan nousuun vaikuttavaksi tekijäksi. Gerald Häfner johtaa Goetheanum-korkeakoulun yhteiskunnallista osastoa, ja hän on tulossa antroposofisen talviseminaarin puhujaksi ja keskustelun vetäjäksi 9.–10.2.2019. Saksan vihreiden perustajajäsenenä, Saksan ja Euroopan parlamenteissa aktiivisesti vaikuttaneena hänellä on ajantasainen kuva siitä, mitä maailmassa on tapahtumassa ja mitä voimme tehdä.

Myös englantilainen Terry Boardman tarkastelee nykyistä sangen levotonta maailman menoa yhteiskunnallisen kolmijäsenisyyden näkökulmasta. Hän kiinnittää erityistä huomiota niin sanottujen vastustavien voimien, ahrimanisten ja lusiferisten voimien toimintaan ja siihen, mikä avaa niille toimintakenttiä.

 

Anja Riska jatkaa taiteiden tilaa nykyaikana ruotivaa sarjaansa musiikkia tarkastellen. Hän tekee hienoja huomioita musiikin olemuksesta. Taiteista välittömimmin henkistä ilmaisevana se puhuttelee sisimpäämme. Nykyajan tekniset mahdollisuudet ovat tuoneet uusia ilmaisukeinoja. Tämä on johtanut myös pahoihin vääristymiin, kun tiettyjä musiikin elementtejä, ennen muuta tahtia, ylikorostetaan, ja äänentoiston voimakkuus tehokeinona voi olla tasolla, joka on kuulolle ja yleensäkin terveydelle vaarallinen. – Itsekin ihmettelen, miksi sävykästä, ilmavaa ja kohtuudellista äänentoistoa tapaa niin harvoin.

Nykyaikana annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä eri musiikkityylejä mielellään aseteta vastakkain. Mutta onko tässä liberalismissa menetetty jo osa arvostelukyvystä? – Näistä asioista ovat lyhyet kommentit tervetulleita keskustelun jatkamisen merkeissä.

 

Myyttejä voi tulkita vertauskuvina, uskonnollisesti tai sitten psykologisesti esimerkiksi kuvina minuuden rakenteesta ja sen suhteesta korkeampaan ja alempaan. Simo Järvelä tutkii Joseph Campbellin ja C. G. Jungin avulla kahta länsimailla keskeiseksi muodostunutta myyttistä kertomusta, Vanhan testamentin paratiisista karkottamisen, syntiin lankeamisen tarinaa sekä kreikkalaista Prometheus-tarua.

Joulun aika sopii näidenkin kysymysten pohdintaan, ja itse luin tämän tiiviin esseen useampaan kertaan, ennen kuin sinänsä selkeät ajatukset hahmottuivat kokonaisuudeksi. Kysymys on aineellisen ja henkisen välisestä suhteesta sekä tähän liittyvästä etiikasta. Lisämausteena ovat lainaukset Bhagavadgitasta, jonka hienovaraisesti erittelevät lauseet ovat raikas tuulahdus. – Olen tekstin oheen lisännyt lyhyen huomion siitä, että myös Rudolf Steinerilla on omasta näkökulmastaan erittäin painavaa sanottavaa näistä myyttisistä kertomuksista. Siihen toivon mukaan voimme jatkossa myös Takojassa tutustua.

 

Loppiaiseen viittaa Riia Saaren kirjoitus tietäjien lahjoista, kullasta, suitsukkeesta ja mirhasta. Nuo lahjat kaikkine apuineen vievät meitä jo kohti uutta vuotta ja uusia hengen seikkailuja.

Lämmin kiitos kaikille Takojan lukijoille, tilaajille, kiitos myös monien antamasta ylimääräisestä tuesta, joka on taas mahdollistanut lehden jatkumisen. Ja kiitos kirjoittajille epäitsekkäästä työstä.

 

2.12.2018

Pentti Aaltonen