Takoja Etusivu 1/2020

Hengen hedelmiä

Kun itse olin – silloin vielä nimellä Henkisen kasvun Snellman-korkeakoulu tunnetun opinahjon yleisopintovuodella 1982–83, elettiin pioneeriaikaa, olihan vasta kolmas kausi meneillään. Välillä oli talkoita Svalvikin huvilalla, jossa Reijo Wileniuksenkin kanssa työntelin isoilla kärryillä rakennusjätteitä. Luontevaa oli myös, että kun hän kertoi keväällä, että hotelli Korpilammella Espoossa on Suomi Tulevaisuudessa -seminaari ja kutsui yleisopintolaisia mukaan, aika moni lähtikin. Saimme kokea uudenlaisen Korpilammen hengen, joka taisi olla Vihreän liikkeen kannalta merkittävä ja jossa ”kaikki” olivat mukana. Puhetta johti Reijo Wilenius.

Joku varmaan ihmettelee, miksi Reijo Wileniusta muistellaan kymmenen kirjoittajan voimin kahdentoista sivun verran. Syynä ei ole auktoriteetin palvonta vaan yksinkertaisesti se, että hänen merkityksensä henkiseen suuntautuneena filosofina, yhteiskunnallisena ajattelijana ja vaikuttajana sekä antroposofisen liikkeen ja steinerpedagogiikan tukipilarina on ollut aivan ainutlaatuinen.

Olisinkohan itse kiinnostunut 70-luvun lopulla antroposofisesta toiminnasta, ellen olisi kokenut siinä vahvaa suuntautumista yhteiskuntaan ja oman ajan kysymyksiin, halua toimia myös elämässä mukana. Tähän puoleen Reijo Wilenius on tuonut suurimman virikkeen, toki muiden innokkaiden kuten Martti Tuomolan tai Matti Kuuselan ja monen muun ohella.

Reijo Wileniuksella oli toiminnassaan aito kosketuspinta suomalaisuuteen, voisi sanoa Suomen kansanhenkeen. Luonteva tie on löytynyt J.V. Snellmanin hegeliläisyyteen pohjanneen hengenfilosofian ja hengentieteen kautta.

Voisin kuvitella, että puhetta kansanhengestä pidetään monella taholla nykyisin syvästi epäilyttävänä: onko kyse etnonationalismista tai jostain vielä pahemmasta?

Tässä Takojassa julkaistaan kuitenkin varsin epätavallinen haastattelu, missä korkea henkiolento vastaa toimittajan kysymyksiin suomalaisuuteen liittyen. On siirrytty hengen filosofiasta hengen realismiin. Jokainen omalla arvostelukyvyllään testaa, mitä sen hedelmät ovat.

Brexitiin on jo lopen kyllästytty; siksi sitä ei nyt käsitelläkään, vaan Harrie Salman syväluotaa Ison-Britannian historiaa tullen koko maailmaa koskettavan kysymyksen äärelle.

Rudolf Steiner pitää Englantia 1400- luvulla alkaneen modernin niin sanotun tietoisuussielu-kehityksen edelläkävijä­nä. Sen alkuvaihetta voi leimata tietty itsekeskeisyys, jopa egoismi. Yleispiirteenä on suuntautuminen maailmanlaajuisiin yhteyksiin, ei jääminen nationalismin piiriin. Ajanhenki Mikaelin aikakaudella 1800-luvun lopulta alkaen tämä globalistinen piirre vielä korostuu.

Mutta onko kaikki mennyt Ison-Britannian kehityksessä parhaalla mahdollisella tavalla vai onko siinä suorastaan ”jotain mätää”, sitä Harrie Salman tarkastelee.

Tietoisuussielun aikakaudella talouselämä korostuu Steinerin mukaan kulttuuri- tai oikeuselämää enemmän. Tämä johtaa yksipuolisuuksiin. Assosiatiivinen idea taloudesta koettaa korjata näitä yksipuolisuuksia, samoin Eurooppalainen rahoitusaloite.

Näistä kysymyksistä on tässä numerossa kolme eri taholta tulevaa kommenttia sekä Johannes Kanasen tiivistys siitä, miten aloitteen keskeinen tekijä Gerhard Schuster näkee talouden ja rahankierron kokonaisuuden.

Tällainen dialoginen vuoropuhelu auttaa ymmärtämään näitä hankalia, isoja kysymyksiä paremmin. Sitä voi toivoa käytettävän antroposofisen liikkeen piirissä enemmänkin.

Maria Sannamon artikkeli ravinnosta tiivistää hänen vuosikymmenet jatkuneen, ihmisen ravitsemukseen kohdistuvan tutkivan kiinnostuksensa hedelmät. Mitään reseptejä ei anneta, mutta jo ravitsemustieteen historiaa valottava taustatieto antaa näkökohtia, samoin kuin viittaukset Steinerin hengentieteellisiin huomioihin. Myös nykyfysiikasta tulevia näkemyksiä on mukana, ja ne viittaavat siihen, että pelkästään aineellinen puoli ei ole ratkaiseva, vaan enemmänkin on kysymys laatujen ja voimavaikutusten dynamiikasta. Hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen merkitystä ja keskinäisiä suhteita käsitellään myös. Näin saadaan kuva ihmisen ravinnosta lähtien liikkeelle kokonaisuudesta käsin.

Seppo Huunonen avaa näkymän ihmisen syväsuhteesta luontoon, mikä meillä suomalaisilla on vielä ehkä helpommin tavoitettavissa kuin monilla muilla kansoilla. Luonto puhuttelee meitä edelleen, se koetaan jopa pyhänä – Jumalan kunnia luonnossa kuin kirkkoon menisi, mysteerin äärelle. Seppo lainaa Goethen mahtavia sanoja: ”Hän, jolle luonto alkaa paljastaa salaisuuttaan, tuntee vastustamatonta kaipausta sen arvokkainta tulkkia, kauneutta, kohtaan. Kauneus on niiden salaisten luonnonlakien ilmaus, jotka ilman tätä ilmennystään olisivat jääneet ikuisesti salatuiksi.”

Ajatus Luontorauhan – Pax Natura – julistuksesta juhannuksena Kolilla on mitä merkittävin ja kannatettavin asia.

Rohkea ja vaivaa säästämätön teko oli esittää Rudolf Steinerin mysteerinäytelmä Vihkimyksen portti kokonaisuudessaan Marjatta-koululla 1.–2. helmikuuta. Kiinnostusta näytelmää kohtaan oli, siitä todisti täysi katsomo.

Steinerin mysteerinäytelmiä on neljä, ja ne seuraavat saman ihmisryhmän kohtaloita silloisessa nykyhetkessä 1900-luvun alussa ja takautuvasti aiemmissa inkarnaatioissa. Draaman keinoin Steiner voi tuoda nähtäväksi kokonaisen ihmisryhmän keskenään risteäviä kohtaloita, miten yhden ihmisen ajatukset, tunteet ja teot säteilevät vaikutustaan kokonaisuuteen. Katsojalle se on meditatiivista tiedostamisdraamaa, ei aina aivan helppoa.

Antti Filppu on kirjoittanut omasta kokemuksestaan käsin jouhevan tekstin, jota täydentävät Tuulikki Sarekosken ja Ari Harmasen ottamat vaikuttavat kuvat.

Monen Rudolf Steinerin aikalaisen ja antroposofisen työtoverin elämä on ollut omanlaistaan mysteerinäytelmää, niin myös tässä numerossa esiteltävän Walter Johannes Steinin. Ei voi olla huomaamatta, että Steinerin yhteistyökumppanina oleminen on siivittänyt useat ikään kuin ylittämään omat rajoituksensa ja siivittymään merkittäviin tekoihin ja kokemuksiin, vaikka moni asia olisikin jäänyt kesken ja ollut eräänlaista harjoitusta. Olot eivät todellakaan olleet aina ihanteelliset. Steinin elämää seuraten elää samalla palan antroposofian ja tuon ajan Euroopan historiaa.

Kaksi hienoa runoa, Aura Aallon ja Maria Murron, kruunaavat tämän pääsiäisnumeron.

11.3.2020

Pentti Aaltonen

Shopping Cart
Scroll to Top