Takoja Etusivu 1/2019

Takoja Etusivu 1/2019

 

Liikkeelle lähdön aika

 

I maailmansodan ratkaisevina aikoina marraskuussa 1918 pitämissään esitelmissä Rudolf Steiner puhuu painokkaasti yhteiskunnallisen ajattelun radikaalin uudistamisen tarpeesta – asiasta, joka edelleen on ajankohtainen, koska kolmijakoisen yhteiskunnan ideaa ei ole vielä laajemmin otettu huomioon. Steiner korostaa, ettei ole kysymys jostakin ohjelmasta tai ideo­logiasta vaan ajassa elävästä polttavasta tarpeesta. Sellaisen uudistamisen lähtökohtana voi hänen mielestään olla vain aito kiinnostus toisia ihmisiä ja yhteiskunnan kokonaisuutta kohtaan. On tullut aika, jolloin se, mikä elää ihmisessä kolminaisena fyysisenä järjestelmänä – aistit ja hermosto, sydän ja keuhkot, aineenvaihdunta ja liikejärjestelmä – saa ulkoisen ilmauksensa yhteiskunnan rakenteessa, vastaten näiden kolmen järjestelmän mahdollistamaa toiminnallista laatua ihmisessä: vapautta, tasa-arvoisuutta ja veljeyttä/sisarellisuutta.

Antroposofisessa talviseminaarissa puhunut ja ryhmätyöskentelyä ohjannut Goetheanumin yhteiskunnallisen osaston johtaja Gerald Häfner toi Steinerin sata vuotta sitten esittämät ajatukset nykypäivään erittäin vakuuttavalla tavalla. Mirja Loikalan erinomainen yhteenveto Häfnerin esittämistä näkökohdista antaa käsityksen, mistä on kysymys.

 

Pääsiäisestä alkaa Rudolf Steinerin Sielunkalenterin viikkolauseiden vuosisykli. Kaarina Heimschin johdanto antaa yleiskuvaa, ja Georg von Arnimin aistikokemusta analysoiva esitelmä näyttää, mihin syvän sisäisiin ja toisaalta maailmaa koskettaviin elämyksiin viikkolauseet voivat viedä.

 

Kertomus Parsifalista ja Graalista sijoittuu myös pääsiäisen ihmeen äärelle. Harrie Salman osoittaa, miten tämä kertomus on inspiroinut ihmisiä ennen nykyistä tietoisuussielun aikaa, ja miten se voi inspiroida meitä tänä päivänä. Kertomuksen erilaisten variaatioiden myötä sen eri tasot erottuvat. Parsifalissakin on kyse kiinnostuksesta toista ihmistä kohtaan – erityisesti silloin, kun toisella on vaikeaa. Estelle Isaacsonin sanoin: “Graal kutsuu meitä tuomaan sen eteen kaikki haavamme. Ja kaikki ovat haavoittuneita – sellaisen haavoittamia, mitä olemme tehneet, ja sellaisen mitä olemme jättäneet tekemättä”.

Anteeksiantamisessa ja anteeksipyytämisessä ollaan myös tekemisissä eräänlaisen haavan kanssa. Jokin on mennyt huonolla tavalla, repivästi tai tukkeuman aiheuttaen. Tätä kohtaa on monesti vaikea lähestyä, edes tunnistaa, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kuka olikaan anteeksipyynnön velkaa? Eteenpäin ei kuitenkaan päästä, kehitysmahdollisuudet kuihtuvat, ellei anteeksianto astu kuvaan. – Sanna Kääriäinen kuvaa tätä tapahtumaa elävästi artikkelissaan. Ja huomautettakoon myös, että Sergei O. Prokofjevin aihetta syvällisesti käsittelevä kirja Anteeksiantamisen henkinen merkitys on hiljattain ilmestynyt uudistettuna painoksena.

 

Saksalainen tutkija ja biodynaamikko Georg Wilhelm Schmidt oli edelläkävijä toimiessaan jo 1990-luvulla ilmastonmuutosta ennakoiden ja kasvien elinmahdollisuuksia elvyttäen sekä eri kasvilajien sopeutumismahdollisuuksia huomioiden. Hän vieraili usein Suomessa, ja mm. Heinolan Rihussa oli säännöllisiä kurssitapaamisia. Antti Hovi oli niissä monesti mukana ja kertoo nyt asiantuntevalla tavallaan, mitä arvokasta G.W. Schmidtin työhön sisältyi.

 

Onko kasveilla toimintoja ja tehtäviä, joista luonnontieteellisen tarkastelun avulla ei voi saada käsitystä? – Ainakin Riia Saaren selostamissa ja Verena Staël von Holsteinin eteerisen maailman kieleltä tulkkaamissa kasvien henkiolemusten haastatteluissa nousee esiin koko maapalloa ja sen tulevaisuutta koskettavia asioita, joita valmistellaan kasvien välityksellä. Esimerkiksi voikukan kosmoksesta vastaanottamat sielulliset valovoimat johtuvat kukkien ja juuren kautta maahan. Näitä voimia planeettamme Maa tarvitsee kehityksessään. Kasvina voikukka edustaa luottamusta tulevaisuuteen. – Ehkä outoa mutta ei mahdotonta!

Laajalti ovat tiedossa ja eri kansojen perinteessä esillä lukemattomien kasvien parantavat, lääkitsevät tai muuten suotuisat vaikutukset. Näistä voisi nykylääketiede enemmänkin oppia, ellei sen viehtymys laboratorio-olosuhteissa luotuihin kemiallisiin yhdisteisiin olisi niin vallitseva; ehkä asiaan vaikuttaa myös ripaus ylimielisyyttä. Riia Saari kertoo sinapin ja iisopin laaduista – mutta myös paljosta muusta, pääsiäiseen liittyvistä ihmiskuntaa koskettavista tapahtumista.

Kreikkalaisessa kulttuurissa ihmiskeho oli kauneuden ja harmonian peri­kuva. Veistoksissa jumalat kuvattiin ihmishahmoisina. Eurytmia on taide, jossa ihminen näyttäytyy hahmossaan kaikessa arvokkuudessaan. (Missä muualla vastaavaa näkeekään?)

Anja Riska kirjoittaa eurytmia-artikkelissaan: ”Ihmiskehossa siis piilee laulu ja sana, jotka alkujaan olivat yhtä. Ne voidaan kirvoittaa näkyväksi liikkeeksi, vapauttaa lumouksestaan. Rudolf Steinerin mukaan ihmiskeho on kaikkein arvokkain soitin.”

Laajassa katsauksessaan tanssin historiaan Anja Riska luo kaaren vanhoista temppelitansseista tiettyyn kristilliseen aikaan, jolloin kehoa pidettiin synnillisenä. Baletin muodollisuudesta siirrytään 1900-luvun alun vapautuneisiin kokeiluihin sekä edelleen nykyaikaan, jossa usein korostuu älyllisyys ja toisaalta ruumissidonnaisuus. Ihmisestä etsitään esiin primitiivinen, eläimellinen puoli, joka Anja Riskan mukaan on kuitenkin epävapainta aluetta ihmisessä. Eurytmia voi olla tie eteenpäin.

 

Andreas Delor on paitsi koonnut Atlantista ja sen tuhoutumista sekä tätä seuranneita muuttoliikkeitä koskevaa henkistä tietoa, myös tehnyt yhteistyötä kolmen selvänäkijän kanssa (joista yksi on jo mainittu Verena Staël von Holstein) kirjoittaessaan kahdeksanosaisen Atlantis-teossarjansa. Siihen perustuen Sirkka Tausta hahmottelee Euroopan varhaishistorian varsin monimutkaisiakin kulkuja Delorin mukaisesti yhdistäen ja verraten tieteellisen historiantutkimuksen tuloksia näihin henkisen tutkimuksen tietoihin. Suurten vihittyjen, kuten Skythianoksen ja Zarathustran, osuus nousee myös esille. – Seuraavassa numerossa kertomus jatkuu ja esillä ovat mm. keltit ja druidit.

 

Elämänfilosofinen vakava tutkimustyö ja omakohtainen pohdinta on vaativa alue, jossa tosiasioiden ja ihanteiden maailmat saattavat sekoittua. Friedrich Nietzsche on filosofi, joka haastaa konkreettisesti ja symbolisesti vuorikiipeilyyn jo vähän vakiintuneen nykyajan ammatti­filosofin. John Kaagin tapauksesta ja kirjasta selkoa tekee Juha Nousiainen.

 

8.3.2019

Pentti Aaltonen

,