Etusivu Takoja 4/2020

Pieniä ihmeitä

Joulunajan Sielunkalenterin viikkolauseessa puhutaan ”hengen lapsesta sielun sylissä”. Tarvitsemme elämässämme uudistavia voimia, siksi kai usein puhutaan ”sisäisestä lapsesta”. Hämmästys, innostus, ilo vievät meitä uuden äärelle, ja Rudolf Steinerin mukaan myös lähemmäs sitä maailmaa, jossa Kristus elää. Ja myös toisen ihmisen kohtaamiseen niin, ettemme näe vain sitä vanhaa, jonka jo luulemme tuntevamme, vaan että paljastuu uusia puolia.

”Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset pohdinnat ovat oikeastaan keskustelua meidän ja vielä syntymättömien lasten kanssa eli tulevaisuuden kanssa.” Näin todetaan artikkelissa, jossa hienolla tavalla tuodaan esiin kolmen jo kypsään ikään ehtineen miehen mietteitä lapsenomaisista voimista meissä.

Myös Harrie Salman tarkastelee sosiaalista maailmaa henkisestä näkökulmasta ja tuo esiin Rudolf Steinerin kuvaaman muutoksen 1900-luvulle siirryttäessä uusien sielunkykyjen vähitellen avautuessa yhä useammalle ihmiselle. Tämä tuo suuria sosiaalisia mahdollisuuksia, mutta myös haasteen tiedostaa itsensä ja toimintansa laatuja entistä tarkemmin, etteivät varjopuolet voimistu, kun niilläkin on nyt enemmän voimaa. Erityisesti tämä koskee yhteisöjä ja ryhmiä. Salman kuvaa antroposofisen sosiaalivirikkeen mukaisesti seitsemän yhteisönmuodostuksen tasoa ja tyyppiä.

Millainen oli Rudolf Steiner ennen kuin hän alkoi toimia ensin Teosofisen, sitten Antroposofisen seuran puitteissa? Norjalainen Kaj Skagen on kirjoittanut aiheesta Rudolf Steiner Verlagin saksaksi julkaiseman kirjan ”Anarkisti, individualisti, mystikko. Rudolf Steinerin varhaiset Berliinin vuodet 1897–1902”, josta kirjoittaa Topias Aalto. Aihe on kiehtova, sillä Steiner oli aikansa kulttuuria tiiviisti seuraava ja sitä myös luova filosofinen aktivisti, jonka elämänkatsomuksessa painottui yksilökeskeisyys, kun myöhempinä vuosina sosiaaliset kysymykset ja yhteisöllisyys saivat sijaa.  Hän ei kuitenkaan ollut subjektivisti vaan koki ajattelussa elementin, joka on subjektia laajempi ja itse asiassa määrittää subjektin subjektiksi ja objektin objektiksi.

Toimittaessaan Goethen luonnontieteellisiä kirjoituksia Steiner sai varmastikin vahvistusta sille, että inhimillinen havainto ja ajattelu voi tavoittaa todellisuuden. – Seppo Lohtaja puolustaa tämän lehden artikkelissaan erinomaisesti Goetheä luonnontieteilijänä. Goethe on yliopistoluonnontieteen piirissä tässä suhteessa mitätöity, koska hän ei edusta matemaattispohjaista, ihmisen oman havaintomaailman näennäisesti pois sulkeistavaa metodia vaan hioo ihmisestä itsestään instrumentin ajattelua ja muita sielunkykyjä sekä havaintoja käyttäen.

Aivan toisenlaista tapaa eli henkisten olentojen kanssa kommunikoivaa selvänäkökykyä edustaa Wolfgang Weirauchin Verena Staël von Holsteinin tulkitsemana tekemä kahden henkiolennon haastattelu. Aihe on kipeä, eläinlajien häviäminen ja sen vaikutukset ihmiseen ja maaplaneettaan. Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, todellisen nykyajan mysteeridraaman: Weirauch epäilee, että henkinen maailma on yliarvioinut ihmiskunnan antaessaan sille suuren vapauden ja myös vastavoimille mahdollisuuden koetella ihmistä vastaavasti. Planeettamme ja sitä myötä ihmiskunnan tulevaisuus on vaarantunut, seurauksena vähintäänkin isoja katastrofeja. Etschewit-henkiolennon vastaus on lukemisen arvoinen.

Mielenkiintoista on, että kahdelta taholta nostetaan esiin nuoren ruotsalaisen Greta Thunbergin merkitys. Etschewitin mukaan Greta Thunberg on lähetetty ja saa voimaa häneltä ja muilta henkisen maailman olennoilta. Samoin norjalainen näkijä Are Thoresen on havainnut, että Greta Thunberg lähetettiin, jotta johtavat poliitikot ja vaikuttajat viimein heräisivät; kun niin ei tapahtunut, tuli synkkä mahdollisuus vastavoimille Covid-19-viruksen myötä.

Kolmas näkijätieto tulee Judith von Hallelta, jonka pandemiaa käsittelevä kirja on käännetty myös englanniksi. Hänen mukaansa covid-19-pandemia on lähtöisin todella pahalta taholta eikä sitä tule verrata esim. tavalliseen kausi-influenssaan. Ihmisten osin yhä syvenevä materialismi on yhtenä taustana tässä.

Judith von Hallen mukaan olisi nyt suhteutettava mittaluokkia ja nähtävä, että meidän hetkelliset arkisen vapautemme  rajoitukset ovat eri asia kuin se, mitä vapaus henkisesti nähtynä perimmältään on. Olisi huomioitava myös, että vapauden tärkeän dimension rinnalla ovat myös veljeys ja tasa-arvoisuus. Muiden huomioiminen voi mennä oman vapautemme edelle.

Judith von Halle tähdentää sitä, että epidemian taustalla olevien voimien ensisijaisena tarkoituksena on tuoda hajottavia, antisosiaalisia voimia maan piiriin. Näemme jo myös antroposofisissa yh­teyksissä merkkejä tästä. Siksi ihmisten välisissä suhteissa pitäisi nyt olla erityisen tietoinen.

Kuten tiedämme, internetissä ja niin sanotussa sosiaalisessa mediassa nämä antisosiaaliset voimat oikein juhlivat. Käsitykset, joilla ei ole mitään tiedollisia perusteita, esiintyvät sitäkin itsevarmempina ja ylimielisempinä ilmeisesti juuri peittääkseen pohjansa hataruuden. Salaliittoteorioiksi on totuttu kutsumaan tällaisia pidemmälle vietyjä kehitelmiä. Edellä mainittu Wolfgang Weirauch päivitteli sähköpostissaan, miten erilaiset salaliittoteoriat leviävät Saksassa jo antroposofienkin keskuudessa.

Todella huolestuttavaa onkin, miten laajalle näyttää jo levinneen sellainen suhtautumistapa, että voin itse päättää, mikä on totta – ja totta on, mikä siltä tuntuu. Kollektiivinen ”mutu” onkin jo totta! Onko tämä kuplautuminen eräänlais­ta tietoisuussielun uhmaikää? (Jossa tietoisuussielusta tosin ei ole laadullisesti juuri mitään jäljellä enää.)

In eigener Sache, kuten saksalainen sanoo: tämä Takoja on viimeinen päätoimittamani numero, jään eläkkeelle (kuten tuo kauhea, minulle vielä käsittämätön termi kuuluu) ensi huhtikuun lopussa. Vuodesta 2002 lähtien kuunsolmun verran eli 19 vuotta olen ollut Takojan päätoimittajana. Toimituskuntaan tulin 1984. Taukoa toimituksesta pidin 1998–2001, silloinkin kirja-arvioita tehden.

Takoja on voinut ilmestyä vain talkootyönä kirjoittavien inspiraation voimin. Kiitän sydämestäni kaikkia teitä, jotka ovat Takojan mahdollistaneet, toimituskunnassa mukana olevat ja olleet erityisesti. Samoin valokuvia ja taidekuvia Takojan käyttöön antaneet ja tekstejä suomentaneet ovat kiitoksen ansainneet. Se, että artikkeleita ja kuvia on aina saatu lehteen tarvittava määrä, on minusta tuntunut joka kerta pieneltä ihmeeltä.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta saada olla tekemässä Takojaa ja toivotan jatkajille kaikkea hyvää sekä joulua kaikille!

30.11.2020

Pentti Aaltonen