Etusivu Takoja 3/2018

Etusivu Takoja 3/2018

Syksyn sävel

 

Four seasons, four reasons – näin Suomea markkinoitiin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nyt ilmaston muututtua sanottaisiin ehkä ”three reasons”, mutta joka tapauksessa aina välillä vieläkin arkkityyppisinä esiintyvät vuodenajat ovat Suomemme rikkaus. Antroposofinen tarkastelu lisää ulkoisen vuodenajan rinnalle ihmisen sisäisyyden suhteen siihen.

Voin hyvin kuvitella, että antroposofisia sisältöjä vähemmän tunteva voi ärsyyntyä tässäkin lehdessä esiintyviin viittauksiin syksyisestä Mikael-ajasta tai mikaelisesta asenteesta. Mutta antroposofisessa elämässä erityisesti tämä arkkienkeli Mikaelin inspiroima syksyn aika (vähemmän ehkä joulun gabrielinen, pääsiäisen rafaelinen ja kesän urielinen vuosineljännes) on sielullisine ja henkisine laatuinen piirtynyt syvälle monen ihmisen sisimpään.

Itselleni tärkeä on ollut Rudolf Steinerin esitelmäsarja ”Vuoden kiertokulku maan hengitystapahtumana ja vuoden neljä suurta juhla-aikaa”, jonka Helsingin kaupunginmuseon johtajanakin toiminut kansatieteilijä Helmi Helminen on vivahteikkaasti suomentanut (kirja on ollut kauan loppuunmyyty). Muistan Mikaelin päivänä 1979 pyöräilleeni Ruissaloon, missä luin otteita esitelmäsarjasta ja ihailin keltaisen ja punaisen väreissä loistaneen Ruissalon syksyistä kauneutta.

 

Steffen Hartmann ja Anton Kimpfler kiteyttävät elegantilla ja mikaelisen hengen täyttämällä tavalla oleellisia piirteitä siitä, millä laaduilla ajanhenki Mikael voi ihmistä inspiroida, jos hän sitä vapaudessa tahtoo. Vapauden, rakkauden ja ihmisen oman aktiivisuuden virittämän henkisyyden mikaelinen yhdistelmä on radikaali ja edustaa täysin eri aikakautta kuin verraten passiiviseen, alistuvaan ja hierarkkiseen uskonnollisuuteen pohjaava patriarkaalinen perinne, olematta sille silti perimmältään vastakkainen.

Yksilön vastuu herää sen sisäistämisestä, että ulkoisessa maailmassa mikaeliset virikkeet toteutuvat vain meidän kauttamme, moraalisen luovuutemme ja toiminnallisen tahtomme kautta.

 

Mikaelinen asenne merkitsee siten nykyajan kysymyksenasetteluihin, lohikäärmeen nahkoihin sukeltautumista. Tästä erinomainen esimerkki on Jeremy Qvickin kuvaus Matrix-elokuvien maailmaan menemisestä ja siitä, miten omalla taiteellisella työllä täydennetään Matrix-elokuvien fataalia yksipuolisuutta. Enkä vähättelisi Jeremyn lausumaa siitä, että se mitä tällä vuosisadalla tapahtuu, saattaa ratkaista ihmiskunnan henkisen kehityksen tulevaisuuden tuhansiksi vuosiksi eteenpäin. Tällaisesta tiedostamisesta seuraava vastuullisuuden määrä on suunnaton.

Maailmanpolitiikan syvänteisiin laskeutuu Terry Boardman koettaessaan hahmotella, kuinka Yhdysvaltojen, Euroopan ja Aasian isot vaikutusvirtaukset ovat kulkeneet 1800-luvulta tähän päivään. Kuka väittäisikään, että geopolitiikka olisi yksinkertaista. Tämä on yksi tulkinta.

 

Rudolf Steinerin mukaan mikaelista suhtautumistapaa luonnehtii kolminaisuuksien taju dualismin sijasta. Steiner on hahmottanut ihmisolemusta kolmijakoisuuteen perustuen. Sielunelämä jakautuu ajattelun, tunteen ja tahdon pooleihin. Niiden kehityksestä ja huomioon ottamisesta lapsen kasvaessa kertoo artikkelissaan suomalaisen steinerpedagogiikan suuri pioneeri Kaisu Virkkunen (1919–1996), jonka syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi sata vuotta. Ensi vuonna koko steinerkoululiike juhlii satavuotista taivaltaan.

 

Onko nykymaailma hukannut taiteen olemuksen, kysyy Anja Riska näkemyksellisessä artikkelissaan. Sen ajankohtaisena sytykkeenä on Kansallisoopperan esityksestä keväällä käyty keskustelu. Onko tosiaan niin, että tietty negatiivisuus, rumuus, brutaalisuus ja väkivaltaisuus on nykytaiteessa jo must, välttämätön paha, jotta se olisi ”uskottavaa”? Onko harmoniaan pyrkiminen so last season?

Anja Riska tuo esiin elämänvoimien, eteerisen elementin olemassaolon, jonka keskeisen merkityksen elämänlaadullemme voi antroposofian avulla hyvinkin tiedostaa – ja ymmärtää samalla syvemmin kasvi- ja eläinmaailmaa. Tuolla elementillä on ratkaiseva osa koko maapallon säilymisessä inhimillisesti elinkelpoisena. Mutta sitä vastaan rikotaan eri tavoin räikeästi joka hetki.

Ehkä olennaista on kuitenkin se, missä aspektissa, missä kokonaisasetelmassa paha, vääristynyt, epäinhimillinen taideteoksessa esiintyy; ovathan vaikkapa Shakespearen draamat täynnä kavaluutta ja petosta. Kokonaisviritys ratkaisee, onko kyse halvasta sensationalismista ja myyntikikasta vai maailmamme jännitteiden tuomisesta näkyville. Onhan Steinerkin maininnut, että nykytaide ei voi olla pelkästään kaunista; silloin se olisi pakenevaa, lusiferista. Eikä Anja tätä varmasti tarkoitakaan.

Toivomme ”Horisontti”-otsikon alle lisää keskustelevaa, näkemyksellistä tekstiä. Ilman elävää ja monipuolista keskustelua ei antroposofinen toiminta pysy elävänä. Keskusteleviin artikkeleihin voi kernaasti myös kirjoittaa omia näkemyksiä, mielellään lyhyesti. Olisi toki myös hyvä, jos Takojalla olisi internetissä oma keskustelupaikka, kun lehti ilmestyy kolmen kuukauden välein.

 

Riia Saari avaa artikkelissaan eläin­esimerkkien kautta näkymän ihmisen ja eläimen yhteiseen syntyhistoriaan tuoden konkreettisten eläintapausten myötä tavallaan syyn eläinkunnan syntyyn. Tämäkin on hyvin radikaali ja mikaelinen näkemys, jonka Rudolf Steiner (vaikka tässä artikkelissa esitetään muiden havaintoja) toi esiin, ja jonka muistan edesmenneen Martti Tuomolan Kriittisellä korkeakoululla esitelmässään havainnollistaneen käyttäen sellaista vertausta, että eläimet ovat syntyneet kuin lastuina, kun ihmistä, joka tuli fyysiselle tasolle eläinten jälkeen, veistettiin hahmoonsa.

 

Tämän Takojan itseäni eniten järkyttänyt artikkeli, vaikka tiesinkin näistä antroposofisen liikkeen historian vaiheista, on Sirkka Taustan asiallinen ja hyviin lähteisiin perustuva Elisabeth Vreeden elämäkerta. Elisabeth Vreede oli yksi Joulupäivillä vuodenvaihteessa 1923–24 uudelleen perustetun Yleisen antroposofisen seuran johtokunnan jäsenistä, jotka Rudolf Steiner valitsi. – Mutta on parempi tietää historiasta kuin olla sinisilmäinen ja ehkä joutua elämään sitä uudelleen. (Olen havainnut järkyttävää tietämättömyyttä näissä asioissa.).

Juha Nousiaisen tiivis artikkeli ”Kuinka lähestyä pyhää miestä” kannattaa edelliseenkin viitaten lukea huolellisesti.

 

6.9. 2018

Pentti Aaltonen