Demeter-Takoja Etusivu

Luonnon ja hengen mukaista elämää

Ravinto on meille fyysisessä maailmassa eläville aivan välttämätöntä (joitakin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta). Kaikkien etu on, että ruokamme olisi mahdollisimman laadukasta ja terveellistä. Kauppiaiden ja kioskien hyllyiltä löytyy kuitenkin paljonkin tavaraa, joka on kaikkea muuta. On rasvaa tihkuvia pikaruokia, on sokeroituja vesiä. Miksi näin?

Elintarviketeollisuus on osa nykytaloutta. Paras kate saadaan tuotteista, joita voidaan valmistaa teollisena sarjatuotantona edullisista raaka-aineista ja jotka säilyvät pitkään. Mainonta huolehtii siitä, että nämä tuotteet ovat hyvin esillä ja niillä on nuorekas imago.

Luonnon elämänvoimia runsaasti sisältävät kasvi- ja eläinkunnasta saatavat ravintoaineet eivät aina sovellu teolliseen mittakaavaan, tai ne ainakin menettävät alkuvoimastaan jotakin – ehkä jo siinä vaiheessa, kun niitä on jalostettu säilyvyyden ja ulkonäön ehdoilla.

Tarvitaan siis toisenlaista tapaa viljellä ja kasvattaa ihmiselle hyväksi olevaa ruokaa, ja tähän on jo herättykin. Mutta tarvitaan myös sellaista taloudellista ympäristöä, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä ihmisten kesken, jossa kovan markkinatalouden ehdot eivät määritä kaikkea.

Tämän Demeter–Takoja-yhteisnumeron kirjoituksissa ja haastatteluissa kartoitetaan sekä periaatteellisesti että elämän kokemuksista käsin uudenlaisen maatalouden ja ravintokulttuurin mahdollisuuksia nykymaailmassa.

Askel uuteen voi olla siinäkin, että havahdumme näkemään, kuinka vieraantuneita itse asiassa jo olemme alkutuotannosta ja sen ehdoista – ja siten osittain myös konkreettisesta suhteesta luontoon ihmiselämän edellytyksenä. Tämä on ymmärrettävä seuraus teollistumisesta ja koko ”modernista” kehityksestä, eikä siitä tarvitse masentua. Uuteen kulttuurin johtava polku voi alkaa yksinkertaisesti luontoon havahtumisesta, luonnon havainnoimisesta, vuodenaikojen kulkuun eläytymisestä. Rudolf Steinerin aloittama hengentiede auttaa ymmärtämään vuodenkulussa ja luonnon toiminnassa mukana vaikuttavien henkisten olentojen yhteyttä ihmiseen ja luontoon.

Terve maatalous ja puutarhanhoito haastavat siten monella tavalla nyky-yhteiskunnan käytännöt. Uudenlainen yhteisöllisyys voi kehittyä niihin liittyneenä. Erilaiset ruokapiirit ja osuuskunnat ovat jo merkkejä tästä. Tulevaisuutta on ajateltava omaa suuta laajemmin. Siinä biodynaaminen liike tulee avuksi. Tämänkin lehden artikkelit tarjoavat huikeita näköaloja siitä, miten ajattelu voi laajeta näkemään kokonaisuuksia. Kosminen ja maanläheinen voivat alkemistisesti yhdistyä sydämen tullessa mukaan. Ja mikä kuvaus Christof Klemmerillä onkaan siitä, miten viljelijä elää tahdossaan tilansa tapahtumissa niitä ohjaten ja talven rauhassa sen kokonaisuutta meditoiden, ollakseen sitten valmiina täyteen ja viisaaseen toimintaan kevään koittaessa.

1.12.2019

Pentti Aaltonen

Takoja

Henkinen maanviljelyssä

Henkinen maanviljelyssä on kuluvan vuoden biodynaamikkojen tutkimusteema. Aihe on herättävä, antoisa ja salaperäinen, kuin talven pimeydessä hangelle loistava lyhty, joskus kuin taivaan valo. Muita lehden aiheita o​vat​ esimerkiksi, miten viljelijä on sekä kosmoksen ja markkinoinnin välissä​ ja ​ kuinka talous voitaisiin muuttaa solidaariseksi oivaltavan tietoisuuden avulla. Nämä oli​vat​ esitelm​i​ä edellisillä Maatalouspäivillä​.​

Rekolan tila vietti kesällä 400-vuotisjuhlia ja Majvikin tila täytti 100 vuotta. Aika kuluu, maata käännetään ja preparaatit valmistuvat vuosittain. Voimme Sirkka Rekola-Silvennoisen ja Liisa Kollin haastattelujen kautta kirkastaa ajatuksiamme valinnoista, ajan kulusta ja ideoiden kantamisesta. Ihmisestä ja ajasta kertoo mietteitään Georg Maier kertauksena viime vuosisadalla julkaistusta​ ​​Luontopäiväkirjasta. Minun maatalouskurssini on Ari Harmasen kertomus elämästä maanviljelyn piirissä. Voiko olla sekä vegaani että eläinten kanssa touhuava biodynaamikko yhtä aikaa ja miten eläimet liittyvät biodynaamiseen viljelyyn, on näkökulma aiheeseen, joka on tänä vuonna lämmittänyt tunteita.

Miten selkeä testi onkaan keksitty kurkkujen kanssa. Ne suikaloidaan ja laitetaan muovipussiin, jolloin eri viljelytavoilla kasvatetut kasvihuonekurkut näyttävät laatunsa muutamassa viikossa? Elinvoima ilmenee monella tavoin.

Artikkeli maanviljelijästä meditoijana tuo meidät jälleen vuoden teeman ääreen.​ Teemaa käsitellään Maatalouspäivillä 2020 ​Goetheanumissa Sveitsissä helmikuussa. Siellä myös perustetaan uusi kansainvälinen ​Demeter-liitto, jossa yhdistyy kaksi isoa biodynaamista toimijaa.

Lämpöeetteristä kerrotaan, että tämän tulevaisuuden voiman vastakohtana fyysinen tuli on kuluttavaa, tuhoavaa menneisyyden voimaa. Lumi piirtää oksat uudelleen ja talven maa on kiteitä täynnä. Kylmyys murentaa maata, jäätynyt vesi kivien ja kallion raoissa laajentuu ja murtaa itselleen lisää tilaa. Vesi vuoroin jäätyy ja vuoroin sulaa.

Kaikki tämän lehden artikkelit jättävät mieleeni kysymyksiä. Ne herättävät uteliaisuuden. Työssä lämpenemme, kätemme kuumenevat kaivaessamme kinostunutta lumikasaa, mikä minussa silloin lämpenee ja lämmittää?

Lehden viesti on talvisen yhteisöllinen. Valinnoillasi voit vaikuttaa tulevaisuuteen ja olla läsnä kysymyksinesi sekä tukena uudelle. 

Joulu tulee, heräämme kuuntelemaan runojen virtaa, toivotamme joulurauhaa ja antoisia pyhiä öitä. Kiitos kuluneesta vuodesta.

Pentti Okkonen

Demeter

, , , ,