
RUKOUS ENKELILLE
Sinä taivaallinen ystäväni, enkelini,
Sinä, joka olet johdattanut minut maailmaan
ja olet johdattava minut kuoleman portista
ihmissielun kotimaahan.
Sinä, joka tunnet tien vuosituhansien ajalta:
älä lakkaa valaisemasta minua, voimistamasta minua,
neuvomasta,
niin että voisin suoriutua
kutoilevasta kohtalontulesta
vahvemmaksi kohtalon kantajaksi,
ja anna minun yhä enemmän täyttyä
jumalallisten maailmanpäämäärien
sisällöllä.
Ernst Karl Plachner (suom. Tuomi Elmgren-Heinonen)
* * * * *
LUOTTAMUS
Vaikkakaan en tiedä,
mitä tulee tapahtumaan
seuraavana hetkenä, seuraavana päivänä,
en voi muuttaa sitä pelkäämällä.
Odotan sitä täydellisellä sielunrauhalla
mielessäni kuin meren tyyneys.
Tuska ja pelko estävät kehityksemme.
Pelon ja tuskan aallot torjuvat sen,
mitä sieluihimme on tulossa tulevaisuudesta.
Luota siihen, mitä sanotaan
tapahtumien jumalalliseksi viisaudeksi
varmana siitä, että sen mitä tapahtuu
täytyy tapahtua
ja sen vaikutukset johonkin suuntaan
tulevat olemaan hyvät.
Tämä tunnelma sanoissa, tunteissa, ajatuksissa,
on luottamuksen tunnelma,
jonka tulisi muuttua rukoukseksi
elää pelkästään luottamuksesta
ilman minkäänlaista varmuutta olemassaolossa,
luottamuksesta aina läsnäolevaan
henkisen maailman apuun.
Muulla tavoin ei tällä hetkellä todellakaan
voi elää jottei rohkeus pettäisi.
Rudolf Steiner
Suomennettu suorasanaisesta tekstistä
Suom. Kaarina Lindblad
***