| Ks. www.snellman-korkeakoulu.fi |
| ANTROPOSOFINEN LAAKETIEDE |
| Ks. www.antroposofinenlaaketiede.fi |
EURYTMIA UUTENA TAIDEIMPULSSINA
Janitta Koskinen
...Soivaa äänettömyyttä
sädehtivää pimeyttä
valoa
joka etsii vastaavaisuuttaan
melodiassa
hiljaisuutta
joka pyrkii kohti vapautumistaan
sanoissa...
-Dag Hammarskjöld-
Maailma ei ehkä vielä tunne eurytmiaa, mutta eurytmia tuntee maailman. Niin kuin kaikki taide, kaikki luova ja elävä, niin myös taiteena nuori eurytmia saa elämännesteensä maailman ja ihmisen olemuksesta.
Mutta mitä on maailma, mitä on ihminen, elämä? Jos katsoo näitä asioita taiteilijan näkökulmasta, voisiko elämää luonnehtia eräänlaiseksi hengittäväksi kehityskuluksi valon ja varjon, lämmön ja kylmyyden, nousujen ja laskujen, tiivistymisten ja laajenemisten jännitteissä, vuodenkierron ja vuorokaudenkierron läpi kulkevana elävänä virtana, ikuisesti liikkuvana ja alati muuttuvana?
Ja ihminen? Tähän elämänvirtaan asetettuna ja sen voimilla täytettynä, kulkemassa näiden valtavien polariteettien välillä omaa tietään, elämän ja kuoleman välttämättömyyden huomassa, kantaen sisäisyydessään vielä aivan omaa maailmaansa, oman sielullisuutensa kirjavaa kudelmaa tai polveilevaa sävelmaailmaa. Ja voisiko taiteilijan silmin nähdä, että maailma on kosmoksessa kuin elävä olento, joka maailmankaikkeuden suurissa rytmeissä elää ja hengittää omaa kehityskulkuaan kasvamisen ja kuolemisen ajallisessa kierrossa?
Entä mitä on taide? - Elämänvirrasta, ihmissielusta tai maailman olemuksellisuudesta ylös kohotettua, sinänsä henkistä substanssia, vaikka ilmenisikin materian kautta väreinä, muotoina, sävelinä. Ja kuten nykytaiteessa hyvinkin selkeällä tavalla käy ilmi, mikään elämään kuuluva ilmiö ei ole sille vierasta.
Eurytmisen taiteen instrumentti on liikkuva ihminen. Jos katsoo eurytmiaa suhteessa muihin taiteisiin, voi havaita, että itse asiassa juuri liike, - sisäinen tai ulkoinen liike - on kaikille taiteille yhteistä. Jopa paikallaan seisovat veistokset ja rakennukset ovat syntyneet liikkeestä, sisältävät tiettyä liike- ja muotokieltä ja puhuttelevat ihmistä juuri muotojensa liikkuvuuden tai toisaalta myös liikkumattomuuden kautta. Onhan esimerkiksi aivan erilainen kokemus astua sisään suorakulmaisesta kuin kaareutuvasta oviaukosta. Suorat muodot viestivät selkeydestä, kirkkaudesta, jopa kovuudesta, kun taas muotojen pyöreys pehmentää, hämärtää ja tietyllä tavalla sielullistaa tilaa. Pyöreistä muodoista kupera luo tunteen täydestä, eteenpäin työntyvästä, lämpimästä laadusta, kun taas kovera luo ja antaa tilaa, vetäytyy poispäin, on viileämpi, avarampi. Eurytmiassa tämä muotokieli puhuu erityisesti liikuttujen tilamuotojen kautta. Aivan samoin luovat suorat linjat liikkeeseen kirkasta, selkeää, päämäärätietoista laatua, kun taas muotojen pyöristäminen pehmentää, lämmittää, sielullistaa.
Samoja laadullisuuksia ja niiden metamorfooseja löytyy myös luonnosta: esimerkiksi kasvien, maan, veden ja pilvien muodoista ja liikkeistä. Liikkeen ja muodon kieltä voi aistia lukemattomista erilaisista luonnon tapahtumista ja kehityskuluista, eläytymällä vaikkapa tapahtumaan, jossa kova ja kristallinomainen jääkimpale sulaa ehjäksi, väreileväksi veden liikkeeksi ja jatkaa kulkuaan ohentuen henkäyksenomaiseksi, ylös kohoavaksi usvaksi, jota ilma liikuttelee omien pyörteidensä suuntiin. Tässäkin suorat muodot ilmenevät kylmänä ja kovana, kunnes lämpö pehmentää ja pyöristää liikkeen.
Näihin lainalaisuuksiin eläytymällä löytää tien eurytmisten muotojen ilmaisukieleen. Se on yksinkertaisesti ilmaistuna luonnollinen, jopa lainmukainen, mutta aina inhimillisellä olemuksella läpäistyä, sielutettua, taiteen alueelle kohotettua ja luonnonomaisesta vapautettua ilmaisua.
Liikkeen elementtejä voi löytää myös maalaustaiteen ja värillisyyden alueelta. Edelleen on kysymys tuntevasta, aistimisesta, eläytymisestä, kokemisesta. Punainen laatu - voimakas, lämmin, ulospäin suuntautuva. Punainen tahtoo, punainen toimii. Punainen myös suuttuu! Sen sijaan sininen - vetäytyvämpi, tilaa antava, viileä, hiljainen ja avara, sisäänpäin kääntynyt tunnelma kuvaisi ehkä tätä laatua. Sininen ajattelee, pohdiskelee, tunnelmoi, murehtiikin, "is feeling blue". Tässä vaiheessa eurytmiseen ilmaisuun tulee yksi taso lisää. On mahdollista liikkua sama muoto tilassa punaisella, härkämäisen verevällä voimalla, joka suuntautuu vahvasti ulospäin, tai sinisellä, lähes hartaan suojaavalla ja tilaa antavalla, sisäisyyteen käännetyllä laadulla. Tällaisen eläytymisen, havainnoinnin ja harjoittelun kautta löytää usein myös omien sisäisten laadullisuuksiensa ja sielullisten taipumuksiensa äärelle. Näin avautuu mahdollisuus saattaa oma sielunlaatunsa uudenlaiseen liikkeeseen ja sitä kautta myös uudenlaisen tasapainon ja herkän elävyyden etsimisen tielle. Myös toisen ihmisen sisäisyyden laadulle herääminen voi avautua liikehavaintojen kautta. Aivan arkipäiväinenkin liike: tapa olla, kävellä, elehtiä, puhuu omaa hienovaraista kieltään eri laadullisuuksien maailmasta.
Jos arkkitehtuuri, kuvanveisto ja maalaus (sekä muut kuvataiteet) käsitetään tilallisina taiteina, on musiikin ja runouden (tai ylipäätään puhutun ja kirjoitetun kielen) elementti lähinnä ajallinen, ja samalla myös astetta aineettomampi.
Puhuttu kieli muodostuu erilaisista äänteistä: vokaaleista ja konsonanteista, joista jokainen edustaa aivan omaa luonnettaan. Näihin äännelaatuihin syventymällä löytää tien elävään kieleen, joka usein jo äänteiden laadullisuuksina ilmaisee jotakin olennaista sanan sisällöstä. Esimerkkinä voisi olla vaikka konsonanteista m. Jos tunnustelee sen olemusta, kuuntelee sen sointia ja tuntua huulilla - mmm - voisi ehkä kuvata sitä sanoilla pehmeä, täysi, lämmin, tumma, samettinen. Aivan erilaisena laatuna voidaan kokea esim. konsonantti h. Se on jotakin ilmavan herkkää, läpikuultavaa, haihtuvaa, hetkellistä ja henkäyksenomaista. Vokaalit lähestyvät musikaalista elementtiä kielessä. Niistä esim. a on jotakin avautuvaa, ihmettelevää, i kirkkaan valoisaa, säteenomaista, o pyöreydellä ympäröivää. Vaikka ei tietäisi merkitystä sanoille hahtuva tai sammal, hihitys tai mumina, voisi kuitenkin pelkästään äännelaatuja aistimalla löytää jotakin sanan sisällöstä. Eikä ulkomaalaiselle välttämättä tarvitse näyttää, mitä syömme pääsiäisenä - hän ehkä osaa muodostaa aivan oikean mielikuvan jo kuulemalla sanan "mämmi".
Äänne-eurytmia muovaa liikkeeksi puhuttua kieltä. Se on sukeltamista elävien äännevirtojen, värien ja muotojen maailmaan. Se on liikuntataidetta, jossa esimerkiksi runon sisäinen värimaailma, sen jännitteet, äännelaadut ja lopulta myös sisältö tulee näkyväksi, muuntuvaksi liikevirraksi näyttämöllä. Erilaiset sisäiset sieluntilat, jännitteet ja vapautumiset, huudot ja kuiskaukset, riemut ja tuskat voidaan ilmaista liikkuvan ihmisen muovatessa sielutetulla liikkeellä ulkoista tilaa.
Myös musikaalinen tapahtuma on liikettä: sävelten, rytmien ja harmonioiden rikasta kudelmaa, jonka läpi puhtaasti musikaalinen olemus voi virrata. Samalla tavalla, kuten erilaisten soittimien tehtävänä on muodostaa tila, kaikupohja sävelelle, (esim. jousisoittimissa kaikukoppa, puhaltimissa putki) muuntuu ihmisruumis eurytmiassa ikään kuin soittimeksi, jonka läpi sävelet voivat virrata, jossa ne voivat soida. Eurytmia tekee myös näkyväksi musiikin sisäistä maailmaa ilmaisemalla musiikin kehityskulkuja, eleitä, jännitteitä, tummuutta ja vaaleutta, keveyttä ja raskautta. Musikaalinen hengitys, tahti, rytmi, melodia, intervallit, harmonian vaihtelut, motiivit ja muotorakenteet, tempon ja voimakkuuden vaihtelut voidaan kaikki ilmaista eurytmisen liikkeen kautta, mutta eurytmian tehtävä ei ole "kopioida" kuuluvaa näkyväksi, vaan löytää itse musikaalisen olemuksen lähteelle: siihen maailmaan, joka sävelissä, melodioissa ja harmonioissa tulee kuuluvaksi. Tämä avaa ikään kuin verhot kuuluvan ja näkyvän taakse - tilaan, jossa musiikin ajallinen virta sulaa ajattomuuteen ja jossa kaikki taiteet kohtaavat aineettomina muotoina, väreinä, sanoina, sävelinä. Tämä on eurytmisen harjoittelun ja työskentelyn kaukainen päämäärä.
Kuten Ralf Gothoni ilmaisee kirjassaan "Pyöriikö kuu" musikaalisen työskentelyn olevan puoliksi alhaalta tulevaa pyrkimystä ja puoliksi ylhäältä laskeutuvaa armoa, on myös eurytmistin tahtovan pyrkimyksensä ja harjoittelunsa lisäksi antauduttava ylhäältä laskeutuvalle virralle, joka lopulta täyttää eurytmisen tilan omalla olemuksellaan. Tämä tapahtuma liikuttaa ja koskettaa, parantaa ja elävöittää koko ihmistä - niin tekijää kuin katsojaakin.
Suuret taiteilijat ovat aina puhuneet "toisesta maasta", josta heidän työnsä ja innoituksensa kumpuaa. Tämän salatun, verhotun todellisuuden kosketus, sen valo ja lämpö on eurytmisen taiteen lähtökohta ja päämäärä.
Ks. myös: www.snellman-korkeakoulu.fi/eurytmia.htm |
| Tähän osioon tulee vähitellen antroposofian pohjalta syntyneiden käytännön toimintojen kuvauksia ja linkkejä. |
|
